Lapsettomuus otsikoissa

On päivä sen asian esilläpitämiseksi, että lapsen saaminen ei ole itsestäänselvää. Niiden  "muistolle", jotka niin hartaasti toivovat. Asia on esillä mediassa, nimettömissä blogeissa ja kasvonsa sille antavat rohkeat vanhemmaksi toivovat (tai jo haaveistaan luopuneet) naistenlehdissä, aamu-tv:ssä ja ajankohtaisohjelmissa. Meille, joille asia on tavalla tai toisella totta, asia ei varmaan kovinkaan monena päivänä unohdu vaan muistuttaa kipuna ja kaipuuna useammin kuin tarpeen on. Päivä herättää kieltämättä ristiriitaisia tunnelmia tänään, äitienpäivän aattona. Varsinaista lohtua siihen, että huomenna me lapsettomat emme juhli, tämä tuskin tuo.

Jollei itseään sulje erämökkiin, äitienpäivän kohtaaminen tavalla tai toisella on tarpeen. Erämökkikeikka ei tähän väliin onnistu, päinvastoin. Olen jälleen niin ihmisten keskellä kuin vain on mahdollista.  Kohtauksia menneeltä viikolta:

"Soitan vain lapsenvahdille ja varmistan miten pienen kanssa sujuu."
Minä ajattelen: Haluaisin,että voisin joskus soittaa lapsenvahdille, vaikka tietenkin toivoisin, että tarve sellaiselle tulisi harvoin. Silloin kuitenkin, antaa lapsen hetken olla hoidossa toisella, ikävöidä hetken, sitten taas kohdata eron jälkeen.

"Äitini on vähän nurin päin kun en ole hänen luonaan äitienpäivänä."
Minä ajattelen: Minulle äitienpäivässä ei ole enää tätäkään merkitystä, jos koskaan on ollutkaan. 

"Meillä on huomenna sitten tuplajuhlat kun on äitienpäivä ja lapset saavat juhlia mitalia."
Minä ajattelen: Ai.Kiva teille.

"Meilläkin jää tänä vuonna äitienpäivä viettämättä kun ollaan täällä koko päivä."
 Minä ajattelen: Väliäkö sillä. Saat rakastaa lastasi joka päivä.

Minä: "Niin ja oikein ihanaa äitienpäivää!"
Toinen: "Kiitos, sa... Oletko sinä äiti?"
Minä: "En."
Toinen: "No sitten vaan hyvää viikonloppua muuten!"
Kuvitteellinen jatko...
Minä: "Minun päiväni on se edellinen, lapsettomien lauantai."
Niin, eihän tuollaista sanota ääneen. Vai sanotaanko? Ja mitä silloin odotan? "Olen pahoillani?"