Tänään varmistui heti haarat levittäessäni, että limakalvo edelleen surullisen ohut, rakkulat pieniä. Kierto jää anovulatoriseksi. Tänään kävin oman lääkärimme kollegalla ultrattavana ja häneltä tuomio tuli säälimättä ja oikeastaan ihan hyvä niin. Turhaa sitä kiertelemään ja kaartelemaan ja herättämään turhaa toivoa. Olo on tyhjä, surettaa kovin, vaikka tämä luonnon oma korjausliike onkin nyt hyvin ymmärrettävä - kehoni sentään ymmärtää olla ovuloimatta nyt kun ei välttämättä olisi paukkuja kestää raskaudenaikaisia vaivoja ja tuntemuksia. Juuri tätä kirjoittaessani postilaatikosta kolahti tilaamani ovulaatiotestit jäävät nyt odottelemaan aikaa tulevaa.
Tänään sain lopulta soitetuksi Uniklinikalle, jossa puhelun vastaanottanut sairaanhoitaja totesi, että alkuvuoden hormonihoidolla saattaa olla vaikutusta hormonitoimintaani edelleen ja että se saattaa yhä vaikuttaa siihen, kuinka nukun. Ilahduttavasti sain ajan uniklinikan lääkärille jo ensi viikolle. Nyt tosin kun haaveemme taas siirtyy tulevaan, aion jälleen kokeilla myrkkytroppeja, josko saisin vaikka muutaman yön lepoa lääkkeiden avulla (niistä on harvoin ollut iloa...). Edellinen lääkärikäynti yksityisellä poiki yhden uuden lääkereseptin kokeiluun. Lääkettä olisi käytettävä vähintään kaksi viikkoa, jotta selviäisi onko siitä apua. Nyt kieltämättä olisi taas aikaa odotella sillä tämäkin kiertoni tulee lääkärin arvion mukaan olemaan pitkä.
