Epäonnista itsesäätelyä

Juuri tätä kirjoittaessani sydämessä muljahtelee oudosti ja mieltä vaivaa huolestuneisuus ja ahdistuneisuus. Yleisesti ja toisaalta erityisesti. Harmi kyllä erityisiä aiheita on niin pitkäksi listaksi, että jäsentäminen edes kirjoittaen on sangen haastavaa.

Tänään ei miehestä ole paljon iloa noin niin kuin puolison ja miehen ominaisuudessa. Jos mahdollista niin hän käy enemmän tuulella kuin minä ja se on jo paljon se. Kuvaavaa on toisaalta se, että hänellä meni herne syvälle nenään ihan pienestä sanomastani jutusta mutta onnistui lietsomaan itsensä mökötysmoodiin. Jos tästä illemmalla tulee riita niin voin todeta, että ihan turhasta tuli mutta kai meidänkin sitten on välillä riideltävä jostakin.

Mikä näitä oloja siis tasapainottaisi, jos jokin  niin se minun on nyt löydettävä (ja tehtävä) itse.


Jostain joudun luopumaankin ja tämän päivän havaintojen perusteella ainakin se, että raskaustoiveblogeista raskausblogeiksi muuttuneet jäävät minulta jatkossa lukematta. Tietenkin - kunnes toisin todetaan. Mutta nyt liika on liikaa.

Jaksamisen äärirajoilta kohti hymyjä ja iloja

Tänään koin aamulla olevani jo jaksamisen äärirajoilla. Istuin bussissa siihen aikaan kun kuuluukin ja hiljaa aivan mutta rintaan koski, päätä särki ja itketti. Vain jokin aivan käsittämätön voima sai olemaan itkemättä silmiä päästä. Toinen käsittämätön voima kuljetti kohti työpaikkaa.

No, tämä päivä tuli sitten tilauksesta. Töissä kevyttä ja ihanaa; jälleennäkeminen pitkään sairaana olleen lapsen kanssa, epätoivoista yhteispulkkahinkutusta puoliksi sulaneessa ja puoliksi jäisessä mäessä, leikkivarjosta aivan pähkinöiksi menneitä 2-3-vuotiaita, nauraa räkättäen tai vähän vaivihkaa  kiehnuttaen syliin pyrkiviä pienoisia. Pitkään ryhmässä viipynyt omaa lastaan hakemassa ollut äiti, joka samalla ihanasti leikitti ja huomioi _kaikki_ paikalla olleet lapset. Koskettavia, iloisia ja lämpöisiä hetkiä!

Onneksi näitä päiviä on. Nyt tulee itku kun vain ajattelen sitä, että olisiko tähän jonain päivänä mahdollisuus oman lapsen kanssa. Kunpa se päivä vielä tulisi, kunpa pian onnistuisimme saamaan raskauden alulle.

Voikaa hyvin kaikki, te jotka jännitätte testitulosta, odotatte seuraavan kierron alkamista tai raskaus on alkanut! Tai olette sitten ihan missä tilanteessa hyvänsä!

Ps. Työterveydessä lääkäriä tavattu ja sain taas uuden lääkkeen kokeiluun ja kun tätä vähän jyrkin sanankääntein menin paheksumaan vastaanotolla, sain myös lähetteen psykiatrille. Uhaten sitäkin pelkoa, että siellä jotain selviää (vian ei tarvitse olla suurensuuri jos se sattuu olemaan pääkopassa), varasin jo ajan kallonkutistajallekin.  Omaan piikkiin nyt otettu pari vapaapäivää maaliskuulle homeopaatti-vyöhyketerapeutin vastaanotolle. Sitä oikeasti odotan vaikka mies onkin sitä mieltä, että on ihan huuhaata.