Terävällä esineellä

Luonnoksissa on odottelemassa keskeneräiset muistiinpanot hoidoista ja lääkkeistä ja siitä, mitä tämä kaikki on jo tässä vaiheessa tullut maksamaan. Ja hiukan tietoa mm. kelan lääkekatosta niille, jotka ovat riittävän viisaita siihen, että tilanteen salliessa muistavat lääkekattokertymän. Mainittakoon jo nyt, että minua muistutti lääkekatosta oma hyvä ystäväni silloin, kun hoidot olivat vielä edessäpäin, emme tienneet hoitomuotoa ja yksityiskohtia ja todennäköisesti kuvittelin, että "eihän meille nyt varmaan niin paljon niitä lääkekuluja tule".

No, nyt on kuitenkin jotain painavampaa vielä mielessä ennen sitä. Jatketaan sitten noista "saako tästä edes puhua" -aiheista sitten myöhemmin.

Toimenpidepäivä lähestyy ja ensimmäisenä siitä muistuttaakin jo huomenna otettava irroituspiikki. Nyt punktio on alkanut kyllä hieman myös jännittää, lähinnä tuon vasemman munasarjani haastavan sijainnin takia. Minulle ei kerrottu (enkä viitsinyt jäädä kyselemään, näköjään murehdin ja vuodatan täällä mielummin ja ihan oikeasti, olin shokissa kun selvisikin, että toimenpide tosiaan on jo saman viikon perjantaina. Ei siinä jäänyt omille ajatuksille tilaa!)  tuleeko tämä tarkoittamaan jotain itse operaation kannalta. Tuleeko operaatiossakin hoitaja työntelemään vatsaani, jotta sarjat ylipäätään löytyvät vai mitä oikein tapahtuu. Pelkään todennäköisesti nyt kaikkea, mikä on mahdollista ja kaikkea, mikä ei edes ole mahdollista, saati odotettavissa. Se kuitenkin on suuri huoli, että kai sieltä vasemmalta saadaan myös turvallisesti imaistua rakkulat mukaan.

Ja vielä. (VÄSYNEESEEN) tajuntaani tärähti juuri hormonihoidon annostaulukkoa tutkiessani, että tämän päivän annoksena on ollut eri kuin tavallisesti. Tapanani oli jakson aikana, että laitan vessan peiliin muistutuslapun erikokoisesta annoksesta mutta tänään ei ollut lappua ja pelkäänpä pahoin, että olen pistänyt väärän annoksen. Nyt en tiedä mitä tehdä. Huomenna tietenkin soitan klinikalle mutta nyt kyllä pelottaa että tuli mokattua tavalla, jota on vaikea enää paikata!

Väsyneenä virheiden määrä kasvaa mutta tämä on nyt aika anteeksiantamatonta. Tällaisen jälkeen sitä ei kai ole hyvät yöunet maittaneet kenellekään vaikka lepo olisi kyllä nyt enemmän kuin tarpeen!

Uusia tuntemuksia

Viikon alkupuolella elämässä oli läsnä unettomuus ja huoli siitä, kun munasarjojen tienoilla ei vielä ollut  juurikaan tuntemuksia. Pari yötä otin unta väliin kunnon lääkkeillä ja sitten kokeilin taas luomu-unta, mutta hyvät yritykset levätä ovat jääneet yrityksiksi vain.

Toissa yönä aloin hermoilla Orgalutranin pistämistä sillä n. klo 4 oli hyvä hetkin tarkistaa sen pistämisohjeet ja huomata, että pakkausselosteen pistämisohjeiden mukaan sitä pistetään eri tavoin kuin Gonalia. Oli siis "hyvä syy" hermoilla ja valvoa loppuyökin. Miettiä, missä välissä saisin pisto-opastuksen hoitajalta kun lääkärin aika oli sovittu lyhyeksi ja joka tapauksessa olisi kiire töihin lääkärin jälkeen. Valuin siis aamulla takaisin miehen viereen sänkyyn ja sain olla lähellä hänen kainalossaan kyyneleiden virratessa. Itkun kautta tuli ulos pelonsekainen kipu, huoli asioiden järjestymisestä. Mies on vakaa kuin kivi, vaikka osaakin myötäelää. Siitä kiitos hänelle aina uudestaan, joka päivä! Onneksi hän oli hermoilematta ja tuli varoiksi eiliselle klinikkakäynnillekin mukaan siltä varalta, että minä en olisi ehtinyt saada pisto-opastusta. Stressasin töihin ehtimistä ajallaan, olinhan ollut viikon poissa töistä...

Ja mitä paljastuikaan kun pääsimme tapaamaan hoitajan ennen ultrausta - pistän Orgalutrania aivan samoilla periaatteillla kuin Gonal F-pistostakin. (HUOM! Nämä ohjeet annettu minulle ja painotan, että noudattakaa aina hoitohenkilökunnalta saamianne hoito-ohjeita, ne voivat joskus olla muokattuja niin, että sopivat juuri hoidettavalle yksilölle!) Sain myös tietää, että voisin periaatteessa pistää navan yläpuolellekin. Sieltäkin pitäisi kuulemma löytyä sellainen turvallinen rasvakerros, johon voi pistää. Olisi itse asiassa mukavakin laajentaa pistosaluetta etenkin kun alkaa kahden pistoksen aika, mutta en kyllä onnistu keräämään navan yläpuolelle muuta kuin hiukan ihoa, en ainakaan mitään, mihin uskaltaisin pistää. Onko kenelläkään kokemuksia, kuinka pieneen makkaraan uskaltaa vielä pistää?

Ultrassa paljastui, että oikealla puolella kasvaa noin kymmenen ja vasemmalla vain kolme! Tämä vähän huolestuttaa, että saadaanko niitä nyt tarpeeksi. Kaikki kerätytkään eivät sitten ilmeisesti selviä taistossa eteenpäin. Minulla on PCOS-taipumuksen vuoksi jännitetty ryöpsähtämistä ja lääkeannos on pidetty varsin maltillisena. Nyt enemmän kuin ryöpsähtämistä, jännitän saadaanko tarpeeksi soluja. Halkaisijat olivat 8-10 mm. Lääkäri ei kai halunnut huolestuttaa minua yhtään enempää ja kommentoi kokoa varsin niukasti. Oletan, että hän muokkasi tulevat lääkeannokseni niin, että tehdään se, mitä tehtävissä on. 

No mutta, nyt alkaa siis olla myös tuntemuksia. Ilmeisesti etenkin oikeassa munasarjassa tapahtuu, välillä nippasee oikein kunnolla. Yöllä on välillä vaikea löytää hyvää asentoa olla levossa, kyljellään paine tuntuu hurjalta toisella puolella ja selällään pitää sitten hakea lantiolle vähän uutta asentoa, jottei tuntuisi painetta. Voisi kuvailla, että alkaa tuntua ahtaalta ja välillä vihloo. Nauraminen (ja itkeminen) tuntuvat kivuliaalta. Töissä huomasin myös, että kumartelu saa olon tuntumaan todella ahtaalta. Myös rullaaminen istumaan makuulta on nyt kivuliasta ja suosiolla nousen kyljen kautta. Muuten vointi on onneksi aika hyvä. Jos unta saisi niin varmasti vielä mukavampi. Nyt tuntuukin siltä, että muuten ihan pienet tuntemukset tuntuvat suuremmilta. Levänneenä asioilla olisi varmaankin vähän oikeampi mittakaava.

Gonalia neljättä päivää

Meidän pienessä, toivottavasti pian siis kasvavassa perheessä, olemme siis valmistautumassa IVF-hoitoon. Meillä valmistautuminen on ollut kevyttä. Joulukuussa aloitin keltarauhashormonilla kuurin, se oli vain varmistamaan, että kuukautiset alkaisivat jotakuinkin silloin kun on toivottavaa. Ja näin kävikin.

Nyt valmistautuminen on edennyt siihen, että pistelen itseeni tuotenimellä Gonal F myytävää lääkettä. Se on oikeastaan hormonilääke ja kaltaiselleni varsin kielteisesti hormooneihin suhtautuvalle ystävällinen lääkäri "myi" sen kertomalla, että se on oikeastaan samaa kamaa kuin mitä kehomme tuottaa. No, miltei on kai sitten riittävän lähellä totuutta. Se on siis follitropiinia ja muistuttaa rakenteeltaan FSH (follikkelia stimuloiva hormoni) -hormonia, jota kehomme siis tuottaa. Minullahan oli vähän häikkää noissa labroissa (joista siis suurelta osin saimme tiedot jo lokakuussa) mutta tätä stimulointia tässä IVF-hoidossa tarvitaan joka tapauksessa.

Tänään oli piikki numero neljä ja kaikki edelleen siltä osin hyvin. Ei suuria tuntemuksia, lukuunottamatta välillä kävellessä tuntuvaa nippausta jostain vähän tavanomaista ylempää. Ei kuitenkaan massiivista turvotusta tai kiputiloja. Eilen esittelin vatsaani miehelle ja pyysin arviota turvotuksesta mutta mies vain silitteli ja totesi vatsan olevan kaunis. Hän on siis viimeiseen saakka herrasmies vaikka nyt olisin kai tarvinnut rehellisen arvion. Kohta nimittäin jännittää, että tapaahtuuko siellä alhaalla lainkaan oikeita asioita. Nyt kun olisi tarkoitus tuottaa hyvä (muttei ylenpalttinen) määrä niitä minun solujani.

Kotona unettomuusjaksosta toipuessani on sitten ollut liikaakin aikaa lukea. Suurelta osin on taas asioita, joista lukemalla voi vain suhtautua niihin pelolla. Nyt kun olen skannannut vartaloani ja kuulostellut onko tuntemuksia (toivottavasti) hiukan tavallista enemmän työskentelevien munasarjojen kohdalla, en ole tuntenut mitään. Noin pääpiirteissään sanoisin, että olen kuitenkin melko hyvin perillä oman kehoni tuntemuksista. Nyt kuitenkin univajeissa (ja lääkepökryissä) suhtaudun kaikkeen nyt suurella varovaisuudella. Tulin mm. lukeneeksi munasarjakiertymästä. Tila kuulostaa siltä, että nyt enkä koskaan halua sellaista, nyt kaikista vähinten kun se todennäköisesti tulisi myös Suuren Toiveemme tielle.

Rinnalla kulkee nyt selvästikin pelko. En pelkää elää normaalisti mutta huomaan nyt varjelevani jo mukana kulkevia munasoluja aivan eri lailla suojellen. Teistä tulee kohta jotain hyvin arvokasta. Suojelu on varmaan jossain määrin hyvin tavallistakin; ei kai kukaan haluaisi riskeerata jos vain omilla pienillä ja hyvää tekevillä valinnoilla saa kasvatettua todennäköisyyttä sille, että kaikki menee hyvin.