Tänään varmistui heti haarat levittäessäni, että limakalvo edelleen surullisen ohut, rakkulat pieniä. Kierto jää anovulatoriseksi. Tänään kävin oman lääkärimme kollegalla ultrattavana ja häneltä tuomio tuli säälimättä ja oikeastaan ihan hyvä niin. Turhaa sitä kiertelemään ja kaartelemaan ja herättämään turhaa toivoa. Olo on tyhjä, surettaa kovin, vaikka tämä luonnon oma korjausliike onkin nyt hyvin ymmärrettävä - kehoni sentään ymmärtää olla ovuloimatta nyt kun ei välttämättä olisi paukkuja kestää raskaudenaikaisia vaivoja ja tuntemuksia. Juuri tätä kirjoittaessani postilaatikosta kolahti tilaamani ovulaatiotestit jäävät nyt odottelemaan aikaa tulevaa.
Tänään sain lopulta soitetuksi Uniklinikalle, jossa puhelun vastaanottanut sairaanhoitaja totesi, että alkuvuoden hormonihoidolla saattaa olla vaikutusta hormonitoimintaani edelleen ja että se saattaa yhä vaikuttaa siihen, kuinka nukun. Ilahduttavasti sain ajan uniklinikan lääkärille jo ensi viikolle. Nyt tosin kun haaveemme taas siirtyy tulevaan, aion jälleen kokeilla myrkkytroppeja, josko saisin vaikka muutaman yön lepoa lääkkeiden avulla (niistä on harvoin ollut iloa...). Edellinen lääkärikäynti yksityisellä poiki yhden uuden lääkereseptin kokeiluun. Lääkettä olisi käytettävä vähintään kaksi viikkoa, jotta selviäisi onko siitä apua. Nyt kieltämättä olisi taas aikaa odotella sillä tämäkin kiertoni tulee lääkärin arvion mukaan olemaan pitkä.
Hei! Löysin blogiisi ja sait minusta lukijan :) Voimia taisteluun <3 Meillä menossa toisen IVF:n ensimmäinen PAS.
ReplyDeleteHuomasin, että sinulla on todettu insuliiniresitenssi. Miten se tutkitaan? Olen itse menossa ensi viikolla sokerirasituskokeeseen.
Hei, erittäin hyvä kysymys! Minullahan ei klinikalla edes otettu mitään sokeriin viittaavia kokeita. Sen sijaan hormoniarvoista voi ilmeisesti myös lukea kaikenlaista. Ja ymmärsin, että PCOni selittyy insuliiniresistenssi-tilalla, josta syystä napsin sitä Metforminia (joka ennen hormonihoitoa tasasikin kiertoni hyvin ennustettavaksi ja aiempaa lyhyemmäksi).
DeleteEräällä toisella lääkärillä käydessäni hän mainitsi tuosta, että minunkin kohdallani pitäisi nyt seurata miten sokeri vaihtelee ja tutkia mm. se, miten ateriat vaikuttavat verensokeriin.
Monestihan insuliiniresistenssiinkin ensihoito on laihdutus mutta se ei minun kohdallani tullut kyseeseen (olen normaalipainossa) sillä pitää pikemminkin varmistaa, että rasvaa on riittävästi hormonitoiminnan ylläpitämiseen.
Mutkikkaita juttuja! Ja jäänpä seurailemaan teidänkin tarinaanne!
Kiitos tiedosta! Mua oikein kiukuttaa, että multa ei oo otettu mitään hormoniverikokeita lapsettomuustutkimuksissa. Ensikäynnillä näkyi ultrassa johtofollikkeli ja siitä syystä hormoniverikokeet skipattiin. Nyt pääsin työterveyden kautta tuohon sokerirasitukseen.
DeleteItse olen myös normaalipainossa 170cm/65kg, mutta sain kyllä kehonkoostumusmittauksessa ohjeeksi laihduttaa 7kg. Se on kyllä mielestäni aika paljon!
Huh, kuulostaapa oudolta, että pitäisi noin paljon pudottaa, etenkin kun olet normaalipainossa! Onkohan sinne voinut nyt lipsahtaa joku virhe?
DeleteOlen ilmeisesti sitten rasvaista tyyppiä :D En kyllä tiedä, hoidot olleet koko ajan käynnissä eli voi kai turvotuskin vaikuttaa tuloksiin. Endon vuoksi vatsakin on usein paisunut. En kyllä millään saisi tuota 7kg pois.
DeleteI feel you. Meillä eka ivf kierros myös menossa, tuoresiirto nega. Ovulaatiohäiriöiden takia en edes haaveile luomukiertoon siirrosta, joten nyt on menossa taukokuukausi ja toivottavasti toukokuussasiirto onnistuu lääkkeelliseen kiertoon. Tuntuu turhauttavalta pitää taukoa mutta ehkä se ei ole niin huono asia, saa vähän hengähtää ja vamistautua seuraavaan yritykseen.
ReplyDeleteAivan, joskus lepo on todella paikallaan vaikka valtavan kova toive olisi saada pieni kyytiin hetipaikalla ja mieluummin jo eilen! Voimia sinullekin ja mitä levollisinta aikaa nyt seuraavaa yritystä odotellessasi!
DeleteEn ole lukenut blogiasi kovin montaa kertaa, enkä nopeasti selaamalla hahmottanut koko tarinaasi. Aloin itse kärsiä unettomuudesta joulukuussa 2012. Hetkittäin meni paremmin, mutta jossain vaiheessa elimistö sanoutui väsymyksen vuoksi irti yhteistyöstä. Nukuin useampia viikkoja 2-3 h yössä, pyörrytti, kävellessä huimasi, töissä ei saanut mitään aikaan, voin pahoin ja lopulta ruuansulatuskin oli ihan olematonta ja olin jo aamulla noustessa/herätessä turvoksissa. Olin saikulla kesällä -13, eikä siitä apua ollut. Kävin uniklinikalla, mutten enää muista koska se oli. Minulle tehtiin aktigrafi. En saanut muuta selitystä kuin, että hermostoni on ylikuormittunut eikä anna minun nukkua ja jollain lääkkeillä voi yrittää. Jossain vaiheessa aloinkin mirtazapinilla nukkua hiljalleen 4-5 h unia ja elämä vähän normalisoitui. Joskus saatoin nukkua 6-7 h, mutta se kyllä kostautui seuraavana yönä. En koskaan voinut iloita lomasta tai viikonlopusta mökillä ym., kun rutiinien katoaminen saattoi aiheuttaa ympärivuorokautisen valvomisen. En uskaltanut lähteä oikein mihinkään. Tätä jatkui 2 vuotta
ReplyDeleteTokan IVF:n alkaessa jokin loksahti kohdilleen ja aloin nukkua. Siihen mennessä olin käyttänyt mirtazapinia aika monta kk putkeen. Vasta kun aloitin synarelan suihkuttelut jätin lääkkeen pois. Siitä alkaen kun raskaus vahvistettiin olen nukkunut lähes kuin tavalliset ihmiset.
Jälkiviisaana voi sanoa, että melko varmasti lapsettomuus oli se stressin aiheuttaja joka unettomuuteen johti. Yritys alkoi 2011 loppuvuonna eli vuosi tuli täyteen, kun unettomuus alkoi. Tietenkin vielä lykkäsin hoitoja, kun ajattelin ettei tässä tilassa voi mitenkään raskautua ja tietämättäni pitkitin stressitilaa itse. Toivottavasti saat apua. Jaksamista ja stemppiä.
Kiitos kommentistasi ja olipa hyvä kuulla tarinasi, luen varmasti tarkemmin blogistasi vaiheitanne. Olen itse juuri kahden viikon sairauslomalla sillä työssäni olen vastuussa pienistä ihmisistä ja nyt ei ole varaa ottaa riskejä. Olen siis sekava, muistamaton, aikaansaamaton ja hidas eli oikeastaan kaikkea, mistä ei ole mitään hyötyä jos olen töissä.
DeleteTavallaan olisi kyllä kiva olla sellainen "hidas lastentarhaopettaja" (vrt. hidas kassa, josta jokunen aika sitten kirjoiteltiin http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-1288750571507.html), joka ei aina heti tarttuisi tuumasta toimeen vaan fundeeraisi rauhassa, auttaisi lapsia pukemaan aivan verkkaisesti rupatellen ja lorutellen ja joka voisi ravata paikan A ja B välillä vaikka sata kertaa muistellen mitä olikaan toimittamassa. No, nyt olen vaan hyödytön, itkuinen möykky. Ja ei, tästä ei ole iloa edes kotona - täällä ei ole yhtään siistimpää kuin normaalioloissa ja jos olisikin niin se olisi vain rakkaan mieheni ansiota...
No höh, varmasti harmittaa vietävästi. Mutta hyvä että sait ajan sinne uniklinikalle noin pian, toivottavasti saat sieltä apua!
ReplyDeleteKiitos tuesta!
DeleteMinullekin tuli tosi paha mieli sinun puolestasi :( En osaa sanoa mitään eikä minulla ole mitään vastaavaa kokemusta.
ReplyDeleteToivotan sinulle voimia ja uni-asioiden tasaantumista <3
Kiitos kovasti!
Delete