Meidän pienessä, toivottavasti pian siis kasvavassa perheessä, olemme siis valmistautumassa IVF-hoitoon. Meillä valmistautuminen on ollut kevyttä. Joulukuussa aloitin keltarauhashormonilla kuurin, se oli vain varmistamaan, että kuukautiset alkaisivat jotakuinkin silloin kun on toivottavaa. Ja näin kävikin.
Nyt valmistautuminen on edennyt siihen, että pistelen itseeni tuotenimellä Gonal F myytävää lääkettä. Se on oikeastaan hormonilääke ja kaltaiselleni varsin kielteisesti hormooneihin suhtautuvalle ystävällinen lääkäri "myi" sen kertomalla, että se on oikeastaan samaa kamaa kuin mitä kehomme tuottaa. No, miltei on kai sitten riittävän lähellä totuutta. Se on siis follitropiinia ja muistuttaa rakenteeltaan FSH (follikkelia stimuloiva hormoni) -hormonia, jota kehomme siis tuottaa. Minullahan oli vähän häikkää noissa labroissa (joista siis suurelta osin saimme tiedot jo lokakuussa) mutta tätä stimulointia tässä IVF-hoidossa tarvitaan joka tapauksessa.
Tänään oli piikki numero neljä ja kaikki edelleen siltä osin hyvin. Ei suuria tuntemuksia, lukuunottamatta välillä kävellessä tuntuvaa nippausta jostain vähän tavanomaista ylempää. Ei kuitenkaan massiivista turvotusta tai kiputiloja. Eilen esittelin vatsaani miehelle ja pyysin arviota turvotuksesta mutta mies vain silitteli ja totesi vatsan olevan kaunis. Hän on siis viimeiseen saakka herrasmies vaikka nyt olisin kai tarvinnut rehellisen arvion. Kohta nimittäin jännittää, että tapaahtuuko siellä alhaalla lainkaan oikeita asioita. Nyt kun olisi tarkoitus tuottaa hyvä (muttei ylenpalttinen) määrä niitä minun solujani.
Kotona unettomuusjaksosta toipuessani on sitten ollut liikaakin aikaa lukea. Suurelta osin on taas asioita, joista lukemalla voi vain suhtautua niihin pelolla. Nyt kun olen skannannut vartaloani ja kuulostellut onko tuntemuksia (toivottavasti) hiukan tavallista enemmän työskentelevien munasarjojen kohdalla, en ole tuntenut mitään. Noin pääpiirteissään sanoisin, että olen kuitenkin melko hyvin perillä oman kehoni tuntemuksista. Nyt kuitenkin univajeissa (ja lääkepökryissä) suhtaudun kaikkeen nyt suurella varovaisuudella. Tulin mm. lukeneeksi munasarjakiertymästä. Tila kuulostaa siltä, että nyt enkä koskaan halua sellaista, nyt kaikista vähinten kun se todennäköisesti tulisi myös Suuren Toiveemme tielle.
Rinnalla kulkee nyt selvästikin pelko. En pelkää elää normaalisti mutta huomaan nyt varjelevani jo mukana kulkevia munasoluja aivan eri lailla suojellen. Teistä tulee kohta jotain hyvin arvokasta. Suojelu on varmaan jossain määrin hyvin tavallistakin; ei kai kukaan haluaisi riskeerata jos vain omilla pienillä ja hyvää tekevillä valinnoilla saa kasvatettua todennäköisyyttä sille, että kaikki menee hyvin.
Nyt valmistautuminen on edennyt siihen, että pistelen itseeni tuotenimellä Gonal F myytävää lääkettä. Se on oikeastaan hormonilääke ja kaltaiselleni varsin kielteisesti hormooneihin suhtautuvalle ystävällinen lääkäri "myi" sen kertomalla, että se on oikeastaan samaa kamaa kuin mitä kehomme tuottaa. No, miltei on kai sitten riittävän lähellä totuutta. Se on siis follitropiinia ja muistuttaa rakenteeltaan FSH (follikkelia stimuloiva hormoni) -hormonia, jota kehomme siis tuottaa. Minullahan oli vähän häikkää noissa labroissa (joista siis suurelta osin saimme tiedot jo lokakuussa) mutta tätä stimulointia tässä IVF-hoidossa tarvitaan joka tapauksessa.
Tänään oli piikki numero neljä ja kaikki edelleen siltä osin hyvin. Ei suuria tuntemuksia, lukuunottamatta välillä kävellessä tuntuvaa nippausta jostain vähän tavanomaista ylempää. Ei kuitenkaan massiivista turvotusta tai kiputiloja. Eilen esittelin vatsaani miehelle ja pyysin arviota turvotuksesta mutta mies vain silitteli ja totesi vatsan olevan kaunis. Hän on siis viimeiseen saakka herrasmies vaikka nyt olisin kai tarvinnut rehellisen arvion. Kohta nimittäin jännittää, että tapaahtuuko siellä alhaalla lainkaan oikeita asioita. Nyt kun olisi tarkoitus tuottaa hyvä (muttei ylenpalttinen) määrä niitä minun solujani.
Kotona unettomuusjaksosta toipuessani on sitten ollut liikaakin aikaa lukea. Suurelta osin on taas asioita, joista lukemalla voi vain suhtautua niihin pelolla. Nyt kun olen skannannut vartaloani ja kuulostellut onko tuntemuksia (toivottavasti) hiukan tavallista enemmän työskentelevien munasarjojen kohdalla, en ole tuntenut mitään. Noin pääpiirteissään sanoisin, että olen kuitenkin melko hyvin perillä oman kehoni tuntemuksista. Nyt kuitenkin univajeissa (ja lääkepökryissä) suhtaudun kaikkeen nyt suurella varovaisuudella. Tulin mm. lukeneeksi munasarjakiertymästä. Tila kuulostaa siltä, että nyt enkä koskaan halua sellaista, nyt kaikista vähinten kun se todennäköisesti tulisi myös Suuren Toiveemme tielle.
Rinnalla kulkee nyt selvästikin pelko. En pelkää elää normaalisti mutta huomaan nyt varjelevani jo mukana kulkevia munasoluja aivan eri lailla suojellen. Teistä tulee kohta jotain hyvin arvokasta. Suojelu on varmaan jossain määrin hyvin tavallistakin; ei kai kukaan haluaisi riskeerata jos vain omilla pienillä ja hyvää tekevillä valinnoilla saa kasvatettua todennäköisyyttä sille, että kaikki menee hyvin.
No comments:
Post a Comment