Punktiopäivä tiedossa!

Aamu alkoi jälleen ultralla, jota taasen jännitin. Koska viikonloppuna ei enää ollut tajuttomia kipuja, aloin jo epäillä, että nyt alhaalla ei tapahdu sitä, mitä olisi syytä tapahtua. Lisäksi jännitin myös sitä miten vasen munasarja näkyy, se kun on ollut aikalailla piilosilla ultrissa.

Aikamoista metsästystä se olikin mutta sekä vasemmalla, että oikealla oli viisi kohtuullisen kokoista kasvamassa. Itse olin pettynyt määrään (5+5) mutta lääkäri arvioi sen riittävän. Jaa niin, vasen munasarjani on ilmeisesi aika ylhäällä.Ensin lääkärini kokeili ihan tavanomaista ultraa, sitten vatsanpeitteiden päältä ja lopuksi kipaisimme vielä toimenpidehuoneen puolella, jossa asento oli hiukan eri, koivet ylhäällä. Paikalla sattui olemaan myös hoitaja ja hän paineli vatsaani varsin intensiivisesti ja tällä kahden naisen ponnistuksella saatiin näkyvyys. Sen verran harjaantunut omakin silmä on jo bongaamaan noita mustia pisteitä, että kieltämättä ilahduin nähdessäni elämää vasemmallakin! Kyyneleet tulivatkin ehkä osittain myös siksi. Jossain kohtaa painelu oli myös suhteellisen kivuliasta ja pidätin kyyneliäni. Pato kuitenkin aukesi kun hoitaja ja lääkäri kysyivät "sattuuko". Nyt kyyneliin sekoittui tuon kivun lisäksi varmasti myös pieni helpotus ja keskiviikosta jatkuneen unettoman jakson kuorma.

Näiden löydösten jälkeen lääkärini teki suunnitelmaa lääkityksen jatkumisesta ja toimenpidepäivästä. Toimenpiteelle on nyt varattu perjantai. Silloin mies marssii ensin piikitettäväksi ja hiukan ennen puolta päivää on minun vuoroni. On sanottava, että vaikka luotan lääkäriini ja muuhun hoitohenkilökuntaan kuin kiveen, pelkään kyllä vasemman puolen punkteerausta jos sarjani tosiaan lymyilevät haastavassa paikassa.

Jaa niin, edellinen saattaa siis kaivata selitystä. Selvittänen tilanteemme lyhyesti "Kuka,ketkä?" -osioon...