Onpa vaan merkillistä, miten laidasta laitaan voi tuntemukset heitellä. Olen viime keskiviikosta lähtien seurannut unta ja keskiviikosta perjantaihin kaikki näytti vielä ihan entiseltään. Perjantain ja lauantain välisenä yönä en tosin nukkunut lainkaan joten lauantai-iltana myrkytin itseni unilääkkeellä. Ja nukuin 7 tuntia, putkeen ja heräämättä!
Ja lauantaina jo ennakoinkin, että hyvä saattaa jatkua. Niin minulla monesti käy kun saa yhden hyvän yön nukuttua niin sama hyvä saa jatkoa. Sunnuntai-iltana palasin toisesta kaupungista kotiin kovin myöhään, juuri sopivasti kuulemaan tuloksia, Uudenmaan ääniä tosin laskettiin edelleen. Pelkäsin hiukan mitä tapahtuu kun joudun viivästyttämään nukkumaankäymistä siitä kun tunnen olevani väsynyt mutta ilmeisesti uni tuli sillä en jälkikäteen muista kiehnänneeni tai valvoneeni. Saldo n. 5,5 tuntia hyvää unta siis, lääkkeittä. Ja viime yönä pääsin jälleen seitsemään tuntiin, lääkkeittä. Alkaisikohan tästä siis uusi aika?
Eilen kävin vyöhyketerapiassa ja se todella on hermolepoa. Tavallaan harmittaa, että haaskasin paljon rahaa lääkäreihin sillä se, mistä tuntuu olevan (etenkin henkisellä puolella) apua on, että minua hoitaa ihminen, joka on kiinnostunut kokonaisuudesta. Hän kysyy kuinka voin ja selvittää tuntemukseni tarkasti. Hän ei tee pikaisia johtopäätöksiä vaan malttaa tarkentaa kunnes saa käsityksen siitä, missä mennään. Lääkäreiden kanssa olen pari kertaa päätynyt itkun partaalle heidän tehtyään nopeita arvioita siitä, mistä kaikki johtuu. Ja se on kurjaa silloin, kun jää kokemus siitä, että "tuo ihminen ei kuuntele mitä sanon".
Sain viimeisen hieronnan aikana vaikuttamaan myös homeopaattisen valmisteen ja samaa tavaraa mukaan otettavaksi myöhemmin. Niitä otetaan harvakseltaan ja vaikutus ei ole havaittavissa samalla lailla kuin monissa lääkkeissä vaan vaikutus näkynee jos tilani tasapainottuu. Tästä olikin terapeutin arvion mukaan jo viitteitä; hän arvioi korviani käsitellessään, että hermostoni alkaa olla jo rauhoittumassa.
Näin olisi hyvä - kunpa tämä jatkuisi!
Ja lauantaina jo ennakoinkin, että hyvä saattaa jatkua. Niin minulla monesti käy kun saa yhden hyvän yön nukuttua niin sama hyvä saa jatkoa. Sunnuntai-iltana palasin toisesta kaupungista kotiin kovin myöhään, juuri sopivasti kuulemaan tuloksia, Uudenmaan ääniä tosin laskettiin edelleen. Pelkäsin hiukan mitä tapahtuu kun joudun viivästyttämään nukkumaankäymistä siitä kun tunnen olevani väsynyt mutta ilmeisesti uni tuli sillä en jälkikäteen muista kiehnänneeni tai valvoneeni. Saldo n. 5,5 tuntia hyvää unta siis, lääkkeittä. Ja viime yönä pääsin jälleen seitsemään tuntiin, lääkkeittä. Alkaisikohan tästä siis uusi aika?
Eilen kävin vyöhyketerapiassa ja se todella on hermolepoa. Tavallaan harmittaa, että haaskasin paljon rahaa lääkäreihin sillä se, mistä tuntuu olevan (etenkin henkisellä puolella) apua on, että minua hoitaa ihminen, joka on kiinnostunut kokonaisuudesta. Hän kysyy kuinka voin ja selvittää tuntemukseni tarkasti. Hän ei tee pikaisia johtopäätöksiä vaan malttaa tarkentaa kunnes saa käsityksen siitä, missä mennään. Lääkäreiden kanssa olen pari kertaa päätynyt itkun partaalle heidän tehtyään nopeita arvioita siitä, mistä kaikki johtuu. Ja se on kurjaa silloin, kun jää kokemus siitä, että "tuo ihminen ei kuuntele mitä sanon".
Sain viimeisen hieronnan aikana vaikuttamaan myös homeopaattisen valmisteen ja samaa tavaraa mukaan otettavaksi myöhemmin. Niitä otetaan harvakseltaan ja vaikutus ei ole havaittavissa samalla lailla kuin monissa lääkkeissä vaan vaikutus näkynee jos tilani tasapainottuu. Tästä olikin terapeutin arvion mukaan jo viitteitä; hän arvioi korviani käsitellessään, että hermostoni alkaa olla jo rauhoittumassa.
Näin olisi hyvä - kunpa tämä jatkuisi!
Ihanaa että tilanne näyttää jo positiivisemmalta <3
ReplyDeleteOnpas hyviä uutisia <3 Toivottavasti hyvät unet jatkuvat :) Ja minä uskon, että vaihtoehtoisista hoitomuodoista saattaa löytyä tosiaan helpommin se apu kuin kiireisiltä lääkäreiltä.
ReplyDeleteHyvää yötä!