Saturday, May 30, 2015

Tunnekuohuisia päiviä ja ruokavalion muuttuminen suklaapainotteiseksi

Keskiviikkona olin elämäni ensimmäisessä PASissa. Huokaista uskalsin siinä vaiheessa kun klinikalla lääkärimme otti meidät vastaan ja kertoi, että ensimmäinen sulatukseen otettu alkio oli selvinnyt ja se näytti hyvältä. Mikä helpotus.

Siirrossa ei ollut mitään ihmeellistä, tunsin katedrin paremmin kuin tuoresiirrossa ja jossain kohtaa tunne oli hiukan epämiellyttävä (kaukana edes pienemmästä kivusta tosin). Mies seurasi olkaani rapsutellen toimitusta. Molempien katseet oli varmasti liimattu näyttöön, piti päästä todistamaan se taianomainen "pölähdys". Toimitus oli nopeasti ohi ja olo oli vähän epätodellinen, piti vähän vakuutella itselle, että kyllä se sinne meni, nyt vain odotellaan ja toivotaan parasta. Lääkäri totesi edellytysten raskauden alkamiseen olevan nyt hyvät ja että on vain huonoa tuuria jollei raskaus tästä ala.

Vessassa kävin toimenpiteen jälkeen ihan kehoituksesta. Olisin ehkä voinut jättää käymättäkin sillä olo ei ollut alkuunkaan niin julma kuin edellisellä kerralla jolloin jo noin tunti ennen siirtoa olin valmis vaikka lorottamaan housuuni. Nyt kävin kuin käskystä, samalla jännittäen ettei pieni karkaa heti ensimmäiseen pyttyyn. Tämä asia onkin nyt muuttunut. Sanoisin, että vainoharhaisuuden portteja kolkutellen olen nyt käynyt vessassa. Siellä tulee kuitenkin käytyä monta kertaa päivässä ja joka ikinen kerta mietin mitä muuta mahtaa karata kun alaspäin "väylä on auki".

Seuraava päivä alkoi ikävimmällä mahdollisella tavalla - konfliktilla työtoverin kanssa meidän kummankin toiseksiviimeisenä työpäivänä. Ehdotin asian läpikäymistä saman iltapäivän tiimipalaverissa rauhoitettuna aikana, jolloin lapset nukkuvat. Työtoverini kieltäytyi tästä tarjouksesta ja palaveeraaminen jäi perjantaiaamuun, jolloin tukena oli esimies. Pahan mielen kautta mentiin ja harmittaa vietävästi, että heti aamuun sattunut tilanne väritti koko päivän tunneilmapiirin ja mustasi mielen. Sinä samaisena päivänä kun jouduin lopuillekin hoidossa oleville lapsille jättämään hyvästit. Hyvästit olivat haikeat. Kannan mukanani upeita muistoja menneeltä vuodelta ja toive iloisesta jälleennäkemisestä on luonnollisesti suuri. No, tästä ei päästä kuin ylöspäin mutta voin sanoa, että kyllä jurppi kun heti siirron jälkeisenä päivänä tuli vielä tällainen stressipiikki. Olisin ilolla voinut elää ilman tätäkin kuoppaa. Toivottavasti pikkuinen kesti tämän pahan mielen ja suuren luopumisen päivän.

Nyt olen sitten tankannut suklaata (hyi minua) siinä uskossa, että raskaus alkaa ja kohta loppuu tällainen mässääminen ja alan syödä niin, että masuvauva voi hyvin. Sitten saa turhat sokerit jäädä.

Öitä testiin enää yhdeksän! Vaikka jo yritin googlailla Lugesteronin ja Zumenonin säilyvyyttä lämpimässä, en nyt vielä mene asioiden edelle. Katsotaan testi ensin ja sitten mietin miten saan tarvittaessa lääkkeet mukaan matkalle, jos siltä näyttää että niitä tarvitaan.

6 comments:

  1. Mulla oli tuoresiirrossa rakko hieman liiankin täynnä. Jännityspissaa vissiinkin. :) Kätilö sanoikin siirron jälkeen, että oli rakko aika täysi ja minä tuumasin, että kyllä vain..... Kiiruhdin vessaan ja siinä pöntöllä istuessa tuli mieleen, että mitä jos se alkio nyt hulahtaakin pönttöön! Läksin kävelemään autolle ja jossain vaiheessa tunsin että housuun hulahti jotain... nestettä. Ajattelin että siinä se nyt oli. Sinne lirahti lapsenalku housuihin. Mutta kattia kanssa! Parin viikon päästä selvisi, että alkio oli kiinnittynyt ja raskaana ollaan! :) (Rv 16+5)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Lohdullista kuulla, että joku muukin on tosiaan pähkäillyt ja pelännyt samaa. Sehän on selvää, että vessassakäynti ei voi haitata alkion mukanapysymistä sillä tuskin kukaan nainen pystyy päiviä olemaan käymättä vessassa lainkaan. Maailmassa on kuitenkin lukuisia onnellisia vanhempia, joiden lapsi saanut alkunsa alkionsiirrosta...:D Onnea sinulle, Pieni haave!

      Delete
  2. Kaikki on siis niin hyvin kuin tässä vaiheessa voi olla :) Nyt vain toivotaan parhaita uutisia yhdeksän yön päähän <3

    ReplyDelete
  3. Hienolta kuulostaa, myös suklaa..! Tuo stressinvälttelyprobleema ja väylähuoli on minullakin vahtelevasti mielessä (jopa näin luomu-/inssivaiheessa), mutta uskotaan lääkärien ja Pieni haave & co:n tsemppeihin myös! Ehkä ne jotain neljättään suunnittelevat myös joskus arjessaan stressaavat? Toivon, että teillä tärppää! :)

    ReplyDelete