Soutaa, huopaa...

Viikonloppuna mies siivosi ja minä sotkin. Juuri vaihdetuille lakanoille jätin heti lauantaina naurettavat veriviirut. Ei siis oikeaa vuotoa mutta sellaiset sotkut että lakanapyykkiä pestiin tuplasti. 

Mitään ei sitten tapahtunut koko lauantain aikana enää ja kuppiin jäi yöllä vain hailakka rusehtava väri. Sunnuntaina, kaikessa viisaudessani tein vielä ovulaatiotestin varmistaakseni, ettei vuoto ollut ovulaatioon liittyvää (minulla ei koskaan ole ollut veristä vuotoa ovulaation aikana). Ei ollut. Ei mitään kipuja tässä vaiheessa. Sunnuntaina sitten jossain vaiheessa alkoi tuntua siltä, että jotain sisältä oikein kaivamalla saa ongittua. Ja ei kun lakanoiden suojaukseen  - vain todetakseni, että onnistuin väistämään suojatut kohdat ja tahrimaan lakanat jälleen. Parhaalla tahdollakaan vielä sunnuntai-iltapäivän meininkejä ei voinut kutsua kuukautisvuodoksi. 

Tunnelmat tuossa vaiheessa: "Oliko tämä nyt tässä?"  "Oliko tämä nyt vuoto vai ei?" "Mitä kehossani tapahtuu?" Ja näissä tunnelmissa varasin ajan aivan tavalliselle gynegologille kun ei klinikan omalle lääkärille saanut sopivaa aikaa. 

Kului tovi ja vuoto alkoi. Kivut alkoivat lievinä ja vasta yöllä oli varsinaisesti kivulias olo. Peruin gyneajan ja tänään soitin varatakseni ajan klinikan omalle lääkärille. Eniten kai omasta toiveestani tätäkin pasia yritetään luonnolliseen kiertoon, toivottavasti kehoni nyt jaksaa toimia niin kuin sen on tarkoitettu. Eli ultraan menen vasta kiertopäivänä 10 (ohje oli mennä kp 10-12 ja minulla on siis pitkähkö kierto) ja sitten vaan toivotaan, että ovulaatio löytyy ja että limakalvo kasvaa sopivaksi siirtoa varten. 

Nyt on käytössä öljyt, greippimehut ja ubikinon limakalvoa paksuntamaan. Ja huomenna vyöhyketerapiaan (unettomuuden vuoksi ensisijaisesti), jossa tietenkin mainitsen myös tämän valmistautumisen pasiin ja limakalvon paksuttamistoiveen. 

 

Otan vastaan myös mahdolliset huuhaavinkit ja olen aika lailla valmis kokeilemaan kaikenlaista (mielellään lääkkeetöntä ja ehdottomasti laillista:D).