Anna tämän kestää!
Tuesday, June 9, 2015
Monday, June 8, 2015
Virallinen testipäivä
Menin sitten sen virheen tekemään, että viikonloppuna (ja tänäaamuna) tein kymmenisen raskaustestiä. Verkko on kuormittunut hakusanoista "plussa vasta pp12 jälkeen" ja olen päätynyt lukemaan mitä mielenkiintoisimpia keskusteluja. Nyt kun jollain lailla voin tätä päätöntä toimintaa arvioida ulkoapäin, ymmärrän miksi lääkärimme pudistelee päätään kun tivaan jotain "netistä löytynyttä" seikkaa.
Olo on lannistunut hiukan sillä toki on tullut luettua noin sata viestiä, joissa naiset kertovat plussanneensa kotitestillä kahdeksan päivää siirron jälkeen. Ja minä testaan negan vielä veritestipäivän aamuna.
Aion kuitenkin käydä labrassa sillä jotain olojakin tässä on ollut, ne nippailut alavatsalla, noin viikko sitten hiukan huimausta... Lisäksi jossain vaiheessa ihan oikeasti uskalsin kuvitella, että olen raskaana ja kävimme miehen kanssa neuvotteluja siitä, missä neuvolassa alkaisimme käydä. Neuvolakäynnit omalla alueella eivät ole ihan itsestäänselvä juttu meille sillä minä teen tiivistä yhteistyötä oman alueen (ja kahden lähialueen) neuvolan kanssa työni puolesta. Eli paljon on pitänyt puntaroida kuinka lähelle yhteistyökumppaneita haluaa oman elämänsä ja tässä tapauksessa, myös kehonsa, viedä.
Huomaan, että kovin toiveikkaana varasin myös lahjahieronnan tälle illalle tiedolla, että tulisi sopia raskaana olevalle. Viimeksi odottelin tietoa veritestistä siihen, kunnes olimme molemmat kotona miehen kanssa. Nyt olen toivonut, että hän ilmoittaisi minulle tuloksen töiden jälkeen, ennen hierontaa. Mies siis soittaa tuloksen sillä itse olen vielä iltapäivän kiinni niin, etten pääse soittamaan ennen klinikan sulkeutumista.
Vielä siis sinniteltävä ainakin sinne iltapäivään, jotta tuloksia veritestistä olisi selvillä. Nyt kyllä jännittää.
Olo on lannistunut hiukan sillä toki on tullut luettua noin sata viestiä, joissa naiset kertovat plussanneensa kotitestillä kahdeksan päivää siirron jälkeen. Ja minä testaan negan vielä veritestipäivän aamuna.
Aion kuitenkin käydä labrassa sillä jotain olojakin tässä on ollut, ne nippailut alavatsalla, noin viikko sitten hiukan huimausta... Lisäksi jossain vaiheessa ihan oikeasti uskalsin kuvitella, että olen raskaana ja kävimme miehen kanssa neuvotteluja siitä, missä neuvolassa alkaisimme käydä. Neuvolakäynnit omalla alueella eivät ole ihan itsestäänselvä juttu meille sillä minä teen tiivistä yhteistyötä oman alueen (ja kahden lähialueen) neuvolan kanssa työni puolesta. Eli paljon on pitänyt puntaroida kuinka lähelle yhteistyökumppaneita haluaa oman elämänsä ja tässä tapauksessa, myös kehonsa, viedä.
Huomaan, että kovin toiveikkaana varasin myös lahjahieronnan tälle illalle tiedolla, että tulisi sopia raskaana olevalle. Viimeksi odottelin tietoa veritestistä siihen, kunnes olimme molemmat kotona miehen kanssa. Nyt olen toivonut, että hän ilmoittaisi minulle tuloksen töiden jälkeen, ennen hierontaa. Mies siis soittaa tuloksen sillä itse olen vielä iltapäivän kiinni niin, etten pääse soittamaan ennen klinikan sulkeutumista.
Vielä siis sinniteltävä ainakin sinne iltapäivään, jotta tuloksia veritestistä olisi selvillä. Nyt kyllä jännittää.
Sunday, June 7, 2015
Piinaksi muuttui kiireinen odotus
No johan tämä tosiaan muutti muotoaan tämä virallisen testipäivän odotus. Nukkumisesta ei nyt tule sitäkään vähää, mitä edes keskinkertaisena yönä.
Nyt kun jotain tuntemuksia tuntuisi välillä olevan, voin vaan arvailla, mistä johtuvat. Toisinaan asentoa vaihtaessani sängyssä, seisomaan noustessa tai jos kierrän keskivartaloa, saattaa tuntua vihlaiseva nippaisu enemmän oikealta puolelta (johtofolli oikealta tässä kierrossa). Leukaan tärähti finni ja väsymys vaivaa niin, että useimmiten olisin valmis sänkyyn heti kahdeksan jälkeen. Mainittakoon, että tänä unettomanakin jaksona rytmi on tavallisimmin ollut se, että klo 22 menen nukkumaan. Tiettyjä haastavampia jaksoja lukuunottamatta en varsinaisesti enää tuntenut väsymystä kun kehoni taisi tottua noihin 3-4 tunnin yöuniin.
Piti nyt sitten ihan laskea; nyt on siis 11.päivä siirron jälkeen. Ilmeisesti erittäin herkkien raskaustestien pitäisi jo antaa tulos. Tästä syystä olenkin siis testannut eilen illalla (huono ajatus mutta tuli sauma kun mies lähti kauppaan enkä halunnut etukäteen kertoa, että sorrun testaamaan) ja tänä aamuna. Negatiivisia olivat. Aamuisessa oli ehkä jotain sangen haaleaa siinä kohdalla mihin sen toisen viivan pitäisi piirtyä mutta on kyllä varmaan ollut enemmän mun tahtotilasta kiinni nähdä siinä jotain haituvanhaaleaa. En nyt vielä kuitenkaan lannistu ja tarkoitus on edelleen huomenaamuna marssia labraan.
Josta tulikin mieleen; Felicitaksella käyvät - onko teille aina tehty lähete labraan? Mulla ei tällä kertaa sitä tullutkaan (mulla tulee aina sähköpostiin tieto jos on uusi lähete). Voin kai silti marssia labraan ja pyytää tulosta lähetettäväksi klinikalle, josta sitten soitan tuloksen? Käyn siis Mehiläisen labrassa ja nehän ovat samaa konsernia... Tietääkö joku kohtalotoveri?
Nyt kun jotain tuntemuksia tuntuisi välillä olevan, voin vaan arvailla, mistä johtuvat. Toisinaan asentoa vaihtaessani sängyssä, seisomaan noustessa tai jos kierrän keskivartaloa, saattaa tuntua vihlaiseva nippaisu enemmän oikealta puolelta (johtofolli oikealta tässä kierrossa). Leukaan tärähti finni ja väsymys vaivaa niin, että useimmiten olisin valmis sänkyyn heti kahdeksan jälkeen. Mainittakoon, että tänä unettomanakin jaksona rytmi on tavallisimmin ollut se, että klo 22 menen nukkumaan. Tiettyjä haastavampia jaksoja lukuunottamatta en varsinaisesti enää tuntenut väsymystä kun kehoni taisi tottua noihin 3-4 tunnin yöuniin.
Piti nyt sitten ihan laskea; nyt on siis 11.päivä siirron jälkeen. Ilmeisesti erittäin herkkien raskaustestien pitäisi jo antaa tulos. Tästä syystä olenkin siis testannut eilen illalla (huono ajatus mutta tuli sauma kun mies lähti kauppaan enkä halunnut etukäteen kertoa, että sorrun testaamaan) ja tänä aamuna. Negatiivisia olivat. Aamuisessa oli ehkä jotain sangen haaleaa siinä kohdalla mihin sen toisen viivan pitäisi piirtyä mutta on kyllä varmaan ollut enemmän mun tahtotilasta kiinni nähdä siinä jotain haituvanhaaleaa. En nyt vielä kuitenkaan lannistu ja tarkoitus on edelleen huomenaamuna marssia labraan.
Josta tulikin mieleen; Felicitaksella käyvät - onko teille aina tehty lähete labraan? Mulla ei tällä kertaa sitä tullutkaan (mulla tulee aina sähköpostiin tieto jos on uusi lähete). Voin kai silti marssia labraan ja pyytää tulosta lähetettäväksi klinikalle, josta sitten soitan tuloksen? Käyn siis Mehiläisen labrassa ja nehän ovat samaa konsernia... Tietääkö joku kohtalotoveri?
Wednesday, June 3, 2015
Kutisevat rinnat ja muita lauluja
Maanantaina ja tiistaina on tuntunut kevyitä vihlaisuja alavatsan seudulla, enemmän oikealla puolella, kaukana kivusta mutta kun tulevat äkisti niin vähän yllättävät. Mitään muita tuntemuksia ei ole. Yleisesti ottaen vointi on vielä heikko mutta se johtunee edellenekin huonoista öistä ja muuttuneesta ruokavaliosta, jota nyt yritän pienellä ryhtiliikkeellä normalisoida. Valtaosan ajasta syön ihan säännöllisesti ja terveellisesti mutta kyllä viimeisen parin viikon aikana herkuttelu on vähän karannut käsistä...
Mielestäni muutamana päivänä lugemössön (aika vähän sitä onneksi tulee ulos) mukana tuleva vuoto on ollut aavistuksen kellertävää, ei kuitenkaan rusehtavaa tai veristä eli kiinnittymisvuotoa en ole saanut bongattua.
Kummallinen ilmiö on rintojen kutina. Mitään muutoksia pesuaineissa tms. ei ole ja samoja liivejäkin (liiveistä riippuen) olen menestyksekkäästi käyttänyt jo vuoden tai viisi vuotta eli ei pitäisi olla mitään yllättävää ärsytystä rintojen iholla. Mutta kutisee vaan niin vietävästi. Rinnat ovat kuitenkin ihan pehmeät, ei kipuja tai aristusta. Viimeinen google-haku tältä aamulta on tietenkin " rintojen kutina raskausoire" ja tuleehan sieltä osumia.
No, nyt siis ilmeisesti alkoi piina kun yritän malttaa maanantaille ja odottelen selkeämpiä oireita.
Mielestäni muutamana päivänä lugemössön (aika vähän sitä onneksi tulee ulos) mukana tuleva vuoto on ollut aavistuksen kellertävää, ei kuitenkaan rusehtavaa tai veristä eli kiinnittymisvuotoa en ole saanut bongattua.
Kummallinen ilmiö on rintojen kutina. Mitään muutoksia pesuaineissa tms. ei ole ja samoja liivejäkin (liiveistä riippuen) olen menestyksekkäästi käyttänyt jo vuoden tai viisi vuotta eli ei pitäisi olla mitään yllättävää ärsytystä rintojen iholla. Mutta kutisee vaan niin vietävästi. Rinnat ovat kuitenkin ihan pehmeät, ei kipuja tai aristusta. Viimeinen google-haku tältä aamulta on tietenkin " rintojen kutina raskausoire" ja tuleehan sieltä osumia.
No, nyt siis ilmeisesti alkoi piina kun yritän malttaa maanantaille ja odottelen selkeämpiä oireita.
Sunday, May 31, 2015
Piinaton piina - laskematta en tiedä monesko päivä!
Aika keskiviikkoisen siirron jälkeen on ollut verrattain hektistä. Aamuöiden pitkinä tunteina operoin edellisen työni viimeisiä juttuja kasaan, päivät sujuivat luonnollisesti töissä ja illat hurahtivat kuin itsestään. Siirtopäivän iltana kävimme miehen kanssa treffeillä ja perjantai-iltapäivällä hain kummitytön kyläilemään. Sama ihanainen tyttö tuhisee nyt päiväunillaan.
Piinailu ei olekaan ollut mielessä päälimmäisenä kun ympärillä on ollut menoa. Mieli on toki jollain lailla virittynyt ajattelemaan tätä elämämme nyt suurimpana asiana. Eilen sukulaisen ylioppilasjuhlissa isäni vaimo totesi, että "parin viikon päästä sitten on jännät paikat". Parin viikon päästä on vihkipäivämme, mutta olin jo korjaamassa isäni vaimoa todeten, että "jännitämme itse asiassa jo melkein viikon kuluttua". Tajusin kuitenkin viime hetkellä hänen viittaavan vihkipäiväämme raskaustestin sijaan. Lopulta en ole aivan varma mitä olen maininnut isälleni tästä siirrosta. On mahdollista, että mainitsin siirtopäivän hänelle. Tai sitten en.
Tänään pistin Gonapeptylin joten se nyt kertoo siitä, että päivissä mennään niillä kohdin kun alkion kiinnittyminen on tapahtumassa jos on. Mitään tuntemuksia ei ole.
Piinatonta piinailua siis...Ehkä tämä tästä vielä piinaksi muuttuu:D
Kaunista viikonlopun loppua ja alkavaa kesäistä viikkoa!
Piinailu ei olekaan ollut mielessä päälimmäisenä kun ympärillä on ollut menoa. Mieli on toki jollain lailla virittynyt ajattelemaan tätä elämämme nyt suurimpana asiana. Eilen sukulaisen ylioppilasjuhlissa isäni vaimo totesi, että "parin viikon päästä sitten on jännät paikat". Parin viikon päästä on vihkipäivämme, mutta olin jo korjaamassa isäni vaimoa todeten, että "jännitämme itse asiassa jo melkein viikon kuluttua". Tajusin kuitenkin viime hetkellä hänen viittaavan vihkipäiväämme raskaustestin sijaan. Lopulta en ole aivan varma mitä olen maininnut isälleni tästä siirrosta. On mahdollista, että mainitsin siirtopäivän hänelle. Tai sitten en.
Tänään pistin Gonapeptylin joten se nyt kertoo siitä, että päivissä mennään niillä kohdin kun alkion kiinnittyminen on tapahtumassa jos on. Mitään tuntemuksia ei ole.
Piinatonta piinailua siis...Ehkä tämä tästä vielä piinaksi muuttuu:D
Kaunista viikonlopun loppua ja alkavaa kesäistä viikkoa!
Saturday, May 30, 2015
Tunnekuohuisia päiviä ja ruokavalion muuttuminen suklaapainotteiseksi
Keskiviikkona olin elämäni ensimmäisessä PASissa. Huokaista uskalsin siinä vaiheessa kun klinikalla lääkärimme otti meidät vastaan ja kertoi, että ensimmäinen sulatukseen otettu alkio oli selvinnyt ja se näytti hyvältä. Mikä helpotus.
Siirrossa ei ollut mitään ihmeellistä, tunsin katedrin paremmin kuin tuoresiirrossa ja jossain kohtaa tunne oli hiukan epämiellyttävä (kaukana edes pienemmästä kivusta tosin). Mies seurasi olkaani rapsutellen toimitusta. Molempien katseet oli varmasti liimattu näyttöön, piti päästä todistamaan se taianomainen "pölähdys". Toimitus oli nopeasti ohi ja olo oli vähän epätodellinen, piti vähän vakuutella itselle, että kyllä se sinne meni, nyt vain odotellaan ja toivotaan parasta. Lääkäri totesi edellytysten raskauden alkamiseen olevan nyt hyvät ja että on vain huonoa tuuria jollei raskaus tästä ala.
Vessassa kävin toimenpiteen jälkeen ihan kehoituksesta. Olisin ehkä voinut jättää käymättäkin sillä olo ei ollut alkuunkaan niin julma kuin edellisellä kerralla jolloin jo noin tunti ennen siirtoa olin valmis vaikka lorottamaan housuuni. Nyt kävin kuin käskystä, samalla jännittäen ettei pieni karkaa heti ensimmäiseen pyttyyn. Tämä asia onkin nyt muuttunut. Sanoisin, että vainoharhaisuuden portteja kolkutellen olen nyt käynyt vessassa. Siellä tulee kuitenkin käytyä monta kertaa päivässä ja joka ikinen kerta mietin mitä muuta mahtaa karata kun alaspäin "väylä on auki".
Seuraava päivä alkoi ikävimmällä mahdollisella tavalla - konfliktilla työtoverin kanssa meidän kummankin toiseksiviimeisenä työpäivänä. Ehdotin asian läpikäymistä saman iltapäivän tiimipalaverissa rauhoitettuna aikana, jolloin lapset nukkuvat. Työtoverini kieltäytyi tästä tarjouksesta ja palaveeraaminen jäi perjantaiaamuun, jolloin tukena oli esimies. Pahan mielen kautta mentiin ja harmittaa vietävästi, että heti aamuun sattunut tilanne väritti koko päivän tunneilmapiirin ja mustasi mielen. Sinä samaisena päivänä kun jouduin lopuillekin hoidossa oleville lapsille jättämään hyvästit. Hyvästit olivat haikeat. Kannan mukanani upeita muistoja menneeltä vuodelta ja toive iloisesta jälleennäkemisestä on luonnollisesti suuri. No, tästä ei päästä kuin ylöspäin mutta voin sanoa, että kyllä jurppi kun heti siirron jälkeisenä päivänä tuli vielä tällainen stressipiikki. Olisin ilolla voinut elää ilman tätäkin kuoppaa. Toivottavasti pikkuinen kesti tämän pahan mielen ja suuren luopumisen päivän.
Nyt olen sitten tankannut suklaata (hyi minua) siinä uskossa, että raskaus alkaa ja kohta loppuu tällainen mässääminen ja alan syödä niin, että masuvauva voi hyvin. Sitten saa turhat sokerit jäädä.
Öitä testiin enää yhdeksän! Vaikka jo yritin googlailla Lugesteronin ja Zumenonin säilyvyyttä lämpimässä, en nyt vielä mene asioiden edelle. Katsotaan testi ensin ja sitten mietin miten saan tarvittaessa lääkkeet mukaan matkalle, jos siltä näyttää että niitä tarvitaan.
Siirrossa ei ollut mitään ihmeellistä, tunsin katedrin paremmin kuin tuoresiirrossa ja jossain kohtaa tunne oli hiukan epämiellyttävä (kaukana edes pienemmästä kivusta tosin). Mies seurasi olkaani rapsutellen toimitusta. Molempien katseet oli varmasti liimattu näyttöön, piti päästä todistamaan se taianomainen "pölähdys". Toimitus oli nopeasti ohi ja olo oli vähän epätodellinen, piti vähän vakuutella itselle, että kyllä se sinne meni, nyt vain odotellaan ja toivotaan parasta. Lääkäri totesi edellytysten raskauden alkamiseen olevan nyt hyvät ja että on vain huonoa tuuria jollei raskaus tästä ala.
Vessassa kävin toimenpiteen jälkeen ihan kehoituksesta. Olisin ehkä voinut jättää käymättäkin sillä olo ei ollut alkuunkaan niin julma kuin edellisellä kerralla jolloin jo noin tunti ennen siirtoa olin valmis vaikka lorottamaan housuuni. Nyt kävin kuin käskystä, samalla jännittäen ettei pieni karkaa heti ensimmäiseen pyttyyn. Tämä asia onkin nyt muuttunut. Sanoisin, että vainoharhaisuuden portteja kolkutellen olen nyt käynyt vessassa. Siellä tulee kuitenkin käytyä monta kertaa päivässä ja joka ikinen kerta mietin mitä muuta mahtaa karata kun alaspäin "väylä on auki".
Seuraava päivä alkoi ikävimmällä mahdollisella tavalla - konfliktilla työtoverin kanssa meidän kummankin toiseksiviimeisenä työpäivänä. Ehdotin asian läpikäymistä saman iltapäivän tiimipalaverissa rauhoitettuna aikana, jolloin lapset nukkuvat. Työtoverini kieltäytyi tästä tarjouksesta ja palaveeraaminen jäi perjantaiaamuun, jolloin tukena oli esimies. Pahan mielen kautta mentiin ja harmittaa vietävästi, että heti aamuun sattunut tilanne väritti koko päivän tunneilmapiirin ja mustasi mielen. Sinä samaisena päivänä kun jouduin lopuillekin hoidossa oleville lapsille jättämään hyvästit. Hyvästit olivat haikeat. Kannan mukanani upeita muistoja menneeltä vuodelta ja toive iloisesta jälleennäkemisestä on luonnollisesti suuri. No, tästä ei päästä kuin ylöspäin mutta voin sanoa, että kyllä jurppi kun heti siirron jälkeisenä päivänä tuli vielä tällainen stressipiikki. Olisin ilolla voinut elää ilman tätäkin kuoppaa. Toivottavasti pikkuinen kesti tämän pahan mielen ja suuren luopumisen päivän.
Nyt olen sitten tankannut suklaata (hyi minua) siinä uskossa, että raskaus alkaa ja kohta loppuu tällainen mässääminen ja alan syödä niin, että masuvauva voi hyvin. Sitten saa turhat sokerit jäädä.
Öitä testiin enää yhdeksän! Vaikka jo yritin googlailla Lugesteronin ja Zumenonin säilyvyyttä lämpimässä, en nyt vielä mene asioiden edelle. Katsotaan testi ensin ja sitten mietin miten saan tarvittaessa lääkkeet mukaan matkalle, jos siltä näyttää että niitä tarvitaan.
Sunday, May 24, 2015
Vertaiset parhaana tietolähteenä - miten eroon pistoskynistä?
Laiskan naisen ratkaisu: kysy googlelta. (Okei, tein tämän mutta vastausta ei ihan löytynyt)
Vielä laiskemman naisen ratkaisu: kysy vertaisilta!
Eli kun pistoskynien (esim. Gonal F, Ovitrelle) pakkauksissa lukee "kysy lääkkeiden hävittämisestä apteekista" niin on kai joku ennen minua selvittänyt kuinka itse kynä hävitetään? Ruiskuille ja neuloille mulla on tietenkin keräilypakkaus mutta kynästä puuttuu selko-ohje ja niitä kun alkaa nyt kertyä niin tässä siivouspäivän jälkimainingissa voisin yrittää hankkiutua eroon tarpeettomasta.
Ken tietää?
Vielä laiskemman naisen ratkaisu: kysy vertaisilta!
Eli kun pistoskynien (esim. Gonal F, Ovitrelle) pakkauksissa lukee "kysy lääkkeiden hävittämisestä apteekista" niin on kai joku ennen minua selvittänyt kuinka itse kynä hävitetään? Ruiskuille ja neuloille mulla on tietenkin keräilypakkaus mutta kynästä puuttuu selko-ohje ja niitä kun alkaa nyt kertyä niin tässä siivouspäivän jälkimainingissa voisin yrittää hankkiutua eroon tarpeettomasta.
Ken tietää?
Kiitos Femar!
Voi siskot, miten olisin kaivannut pohdiskelu- ja pähkäilyapuja eilen. Päivän ovulaatiotestit menivät seuraavasti
Eilen olisi kyllä ollut tarvetta klinikan iltapäivystykselle. Mietin nimittäin seuraavaa; pistinkö nyt liian aikaisin Ovitrellen kun se päätyi rasvamakkaraani eilen illalla? Olen ilmoittanut lääkärilleni testaavani aina aamulla. Viime päivinä olen tosin myös testannut iltapäivisin töissä sillä olisin niin hartaasti toivonut, että ovisplussa osuisi jollekin muulle päivälle kuin (mieheni ennustamalle) lauantaille. Tuleva keskiviikko on nimittäin töiden puolesta sangen haastava ja siihen keskelle päivää sattuva siirto ei varsinaisesti helpota tilannetta. Niin ja minulle ilmoitettu siirtopäivä on lh-huippu+4 päivää.
En tiedä onko lääkärini sitten tämän tiedon varassa, että testaan vain aamulla, antanut ohjeeksi pistää Ovitrelle heti ovulaatiotestin plussatessa. Aikaisemminhan olen lopettanut testaamiset ensimmäiseen hymyyn eli en edes tiedä miten pitkä lh-huippu minulla tavallisesti on; näkyykö testissä kaksi päivää. No, tänään aamulla ainakin vielä näkyi.
Nyt siis painiskelen sen kanssa, että jos tunteja siirtoon lasketaan ovitrellen pistämisestä niin olen pulassa. Toisaalta mietin sitä, että koska kroppani näyttää toimivan hitaanpuoleisesti, onko tavallaan sama kuin jos joku normaalisti toimiva nainen olisi pistänyt vasta tänä aamuna...
Huominen siis vähän jännittää kun soitan aikaa siirtoon. Toivottavasti en nyt mokannut tätä. Vertaistuki jäi nyt hakematta täältä sillä illan käytin aikaa pienen ihanan kummityttöni kanssa. Pähkäilimme asiaa miehen kanssa ja hänen mielestään ohje oli yksiselitteinen - heti pistän kun plussaa sillä emme tosiaan sopineet enää tällä tapaamisella mihin aikaan päivästä testaan.
- aamun testi n. klo 6.30 - viallinen testi tai liian vähän/paljon kostunut testipää - ei tulosta
- iltapäivän testi n. klo 14 - jätin testin vessaan vilkkumaan ja ajattelin, että menen ihan muutaman minuutin kuluttua takaisin katsomaan tuloksen. En mennyt ja näyttö oli sammunut (käytän nyt siis sen päänsärkyvaiheen eli kahden viivan tulkitsemisen jälkeen Clearblue digital -testiä). Kun napsautin tikun irti, ilmeistyi näyttöön aivan selvä hymynaama! Ilmeisesti silloin kun ovulaatiotesti on vielä negatiivinen niin näyttö jää tyhjäksi tikun irrottamisen jälkeenkin sillä tällainen tuli uutena (manuaalissa toki sanotaan selvästi, että irrottamisen jälkeen tulos tulee esiin kahden minuutin ajaksi) minulle. Pari epätoivoista kertaa kun olen testannut työpäivän aikana (ja luonnollisesti unohtanut kytätä ilmestyykö hymynaama), testin irrottamisen jälkeen näyttö on ollut mustana vaan.
- illan testi n. klo 19 - hymy! Tämän tein aivan vaan varmistuksen vuoksi sillä heti plussatessani piti tuikata Ovitrelle.
Eilen olisi kyllä ollut tarvetta klinikan iltapäivystykselle. Mietin nimittäin seuraavaa; pistinkö nyt liian aikaisin Ovitrellen kun se päätyi rasvamakkaraani eilen illalla? Olen ilmoittanut lääkärilleni testaavani aina aamulla. Viime päivinä olen tosin myös testannut iltapäivisin töissä sillä olisin niin hartaasti toivonut, että ovisplussa osuisi jollekin muulle päivälle kuin (mieheni ennustamalle) lauantaille. Tuleva keskiviikko on nimittäin töiden puolesta sangen haastava ja siihen keskelle päivää sattuva siirto ei varsinaisesti helpota tilannetta. Niin ja minulle ilmoitettu siirtopäivä on lh-huippu+4 päivää.
En tiedä onko lääkärini sitten tämän tiedon varassa, että testaan vain aamulla, antanut ohjeeksi pistää Ovitrelle heti ovulaatiotestin plussatessa. Aikaisemminhan olen lopettanut testaamiset ensimmäiseen hymyyn eli en edes tiedä miten pitkä lh-huippu minulla tavallisesti on; näkyykö testissä kaksi päivää. No, tänään aamulla ainakin vielä näkyi.
Nyt siis painiskelen sen kanssa, että jos tunteja siirtoon lasketaan ovitrellen pistämisestä niin olen pulassa. Toisaalta mietin sitä, että koska kroppani näyttää toimivan hitaanpuoleisesti, onko tavallaan sama kuin jos joku normaalisti toimiva nainen olisi pistänyt vasta tänä aamuna...
Huominen siis vähän jännittää kun soitan aikaa siirtoon. Toivottavasti en nyt mokannut tätä. Vertaistuki jäi nyt hakematta täältä sillä illan käytin aikaa pienen ihanan kummityttöni kanssa. Pähkäilimme asiaa miehen kanssa ja hänen mielestään ohje oli yksiselitteinen - heti pistän kun plussaa sillä emme tosiaan sopineet enää tällä tapaamisella mihin aikaan päivästä testaan.
Wednesday, May 20, 2015
Kun iso laiva kääntyykin nopeasti
Mitä tunteiden vuoristorataa!
Viime päivät olen henkisesti valmistanut itseäni kuulemaan, että tässäkään kierrossa ei ole odotettavissa ovulaatiota ja että katseet tulisi kääntää myöhempään. Kalenterinsivuja on tullut plärättyä (ilman kovin järjellistä ajatusta) ja spekuloitua mahdollisia tulevia kiertoja. Järkeä tässä hommassa on ollut mukana vain hitunen ja suurelta osalta siksi, että kiertoni ovat alkuvuodesta olleet pitkiä ja ennakoimattomia. En ollut vielä vaivautunut ottamaan selvää olisiko lääkkeellinen kierto edes mahdollista toteuttaa kierron mahdollisesti alkaessa ollessamme matkalla. En ole siis tutustunut lääkkeellisessä kierrossa käytettäviin lääkkeisiin ja niiden säilyvyyteen eri lämpötiloissa.
Ja tänään tuntuikin siltä kuin ihme olisi tapahtunut! Johtofollikkeli näyttäisi löytyneen oikealta, se oli vielä vaatimaton kooltaan (17mm). Limakalvo oli 7mm mutta se on kuulemma nyt minimipaksuudessaan. Ehkä ovulaatioon on kuitenkin vielä tovi ja limakalvokin ehtii vielä paksuuntua.
Töissä oli tänään iltapainotteistakin työtä joten katkaisin työpäiväni ihan reilusti, kävin ultrassa kaikessa rauhassa ja ultran päälle kävin vielä juhlakahveilla itsekseni. Uutiset olivat niin hyviä, että oli oikein ihanaa, että mies oli mukana kuulemassa. Motiivini pyytää hänet mukaani oli kuitenkin aivan päinvastainen, kuvittelin, että tulisimme suunnittelemaan miten etenisimme hoidoissa kesän jälkeen.
Vielä ei voi juhlia sillä huolenaiheitahan riittää edelleen; ovuloinhan varmasti, sattuuhan ovulaatio sopivalle päivälle, selviääkö alkio sulatuksesta, kiinnittyykö alkio jne. (ei nyt mennä tässä listassa asioiden edelle sillä huolien ja murheiden lista on varmasti pitkä). No, fiilis oli hyvä ja tässä olossani tempaisin työpaikalle tarjottavaksi suklaata. Eli pieni salainen juhlan paikka kuitenkin. :D Olen lopettamassa ko. työpaikassa viikon kuluttua ja sillä verukkeella menee varmasti kaikki tulevat erikoisuustempaukset läpi.
Nyt viimein palautumaan tästä tunnevuoristoratapäivästä...
Viime päivät olen henkisesti valmistanut itseäni kuulemaan, että tässäkään kierrossa ei ole odotettavissa ovulaatiota ja että katseet tulisi kääntää myöhempään. Kalenterinsivuja on tullut plärättyä (ilman kovin järjellistä ajatusta) ja spekuloitua mahdollisia tulevia kiertoja. Järkeä tässä hommassa on ollut mukana vain hitunen ja suurelta osalta siksi, että kiertoni ovat alkuvuodesta olleet pitkiä ja ennakoimattomia. En ollut vielä vaivautunut ottamaan selvää olisiko lääkkeellinen kierto edes mahdollista toteuttaa kierron mahdollisesti alkaessa ollessamme matkalla. En ole siis tutustunut lääkkeellisessä kierrossa käytettäviin lääkkeisiin ja niiden säilyvyyteen eri lämpötiloissa.
Ja tänään tuntuikin siltä kuin ihme olisi tapahtunut! Johtofollikkeli näyttäisi löytyneen oikealta, se oli vielä vaatimaton kooltaan (17mm). Limakalvo oli 7mm mutta se on kuulemma nyt minimipaksuudessaan. Ehkä ovulaatioon on kuitenkin vielä tovi ja limakalvokin ehtii vielä paksuuntua.
Töissä oli tänään iltapainotteistakin työtä joten katkaisin työpäiväni ihan reilusti, kävin ultrassa kaikessa rauhassa ja ultran päälle kävin vielä juhlakahveilla itsekseni. Uutiset olivat niin hyviä, että oli oikein ihanaa, että mies oli mukana kuulemassa. Motiivini pyytää hänet mukaani oli kuitenkin aivan päinvastainen, kuvittelin, että tulisimme suunnittelemaan miten etenisimme hoidoissa kesän jälkeen.
Vielä ei voi juhlia sillä huolenaiheitahan riittää edelleen; ovuloinhan varmasti, sattuuhan ovulaatio sopivalle päivälle, selviääkö alkio sulatuksesta, kiinnittyykö alkio jne. (ei nyt mennä tässä listassa asioiden edelle sillä huolien ja murheiden lista on varmasti pitkä). No, fiilis oli hyvä ja tässä olossani tempaisin työpaikalle tarjottavaksi suklaata. Eli pieni salainen juhlan paikka kuitenkin. :D Olen lopettamassa ko. työpaikassa viikon kuluttua ja sillä verukkeella menee varmasti kaikki tulevat erikoisuustempaukset läpi.
Nyt viimein palautumaan tästä tunnevuoristoratapäivästä...
Saturday, May 9, 2015
Lapsettomuus otsikoissa
On päivä sen asian esilläpitämiseksi, että lapsen saaminen ei ole itsestäänselvää. Niiden "muistolle", jotka niin hartaasti toivovat. Asia on esillä mediassa, nimettömissä blogeissa ja kasvonsa sille antavat rohkeat vanhemmaksi toivovat (tai jo haaveistaan luopuneet) naistenlehdissä, aamu-tv:ssä ja ajankohtaisohjelmissa. Meille, joille asia on tavalla tai toisella totta, asia ei varmaan kovinkaan monena päivänä unohdu vaan muistuttaa kipuna ja kaipuuna useammin kuin tarpeen on. Päivä herättää kieltämättä ristiriitaisia tunnelmia tänään, äitienpäivän aattona. Varsinaista lohtua siihen, että huomenna me lapsettomat emme juhli, tämä tuskin tuo.
Jollei itseään sulje erämökkiin, äitienpäivän kohtaaminen tavalla tai toisella on tarpeen. Erämökkikeikka ei tähän väliin onnistu, päinvastoin. Olen jälleen niin ihmisten keskellä kuin vain on mahdollista. Kohtauksia menneeltä viikolta:
"Soitan vain lapsenvahdille ja varmistan miten pienen kanssa sujuu."
Minä ajattelen: Haluaisin,että voisin joskus soittaa lapsenvahdille, vaikka tietenkin toivoisin, että tarve sellaiselle tulisi harvoin. Silloin kuitenkin, antaa lapsen hetken olla hoidossa toisella, ikävöidä hetken, sitten taas kohdata eron jälkeen.
"Äitini on vähän nurin päin kun en ole hänen luonaan äitienpäivänä."
Minä ajattelen: Minulle äitienpäivässä ei ole enää tätäkään merkitystä, jos koskaan on ollutkaan.
"Meillä on huomenna sitten tuplajuhlat kun on äitienpäivä ja lapset saavat juhlia mitalia."
Minä ajattelen: Ai.Kiva teille.
"Meilläkin jää tänä vuonna äitienpäivä viettämättä kun ollaan täällä koko päivä."
Minä ajattelen: Väliäkö sillä. Saat rakastaa lastasi joka päivä.
Minä: "Niin ja oikein ihanaa äitienpäivää!"
Toinen: "Kiitos, sa... Oletko sinä äiti?"
Minä: "En."
Toinen: "No sitten vaan hyvää viikonloppua muuten!"
Kuvitteellinen jatko...
Minä: "Minun päiväni on se edellinen, lapsettomien lauantai."
Niin, eihän tuollaista sanota ääneen. Vai sanotaanko? Ja mitä silloin odotan? "Olen pahoillani?"
Jollei itseään sulje erämökkiin, äitienpäivän kohtaaminen tavalla tai toisella on tarpeen. Erämökkikeikka ei tähän väliin onnistu, päinvastoin. Olen jälleen niin ihmisten keskellä kuin vain on mahdollista. Kohtauksia menneeltä viikolta:
"Soitan vain lapsenvahdille ja varmistan miten pienen kanssa sujuu."
Minä ajattelen: Haluaisin,että voisin joskus soittaa lapsenvahdille, vaikka tietenkin toivoisin, että tarve sellaiselle tulisi harvoin. Silloin kuitenkin, antaa lapsen hetken olla hoidossa toisella, ikävöidä hetken, sitten taas kohdata eron jälkeen.
"Äitini on vähän nurin päin kun en ole hänen luonaan äitienpäivänä."
Minä ajattelen: Minulle äitienpäivässä ei ole enää tätäkään merkitystä, jos koskaan on ollutkaan.
"Meillä on huomenna sitten tuplajuhlat kun on äitienpäivä ja lapset saavat juhlia mitalia."
Minä ajattelen: Ai.Kiva teille.
"Meilläkin jää tänä vuonna äitienpäivä viettämättä kun ollaan täällä koko päivä."
Minä ajattelen: Väliäkö sillä. Saat rakastaa lastasi joka päivä.
Minä: "Niin ja oikein ihanaa äitienpäivää!"
Toinen: "Kiitos, sa... Oletko sinä äiti?"
Minä: "En."
Toinen: "No sitten vaan hyvää viikonloppua muuten!"
Kuvitteellinen jatko...
Minä: "Minun päiväni on se edellinen, lapsettomien lauantai."
Niin, eihän tuollaista sanota ääneen. Vai sanotaanko? Ja mitä silloin odotan? "Olen pahoillani?"
Subscribe to:
Posts (Atom)