On päivä sen asian esilläpitämiseksi, että lapsen saaminen ei ole itsestäänselvää. Niiden "muistolle", jotka niin hartaasti toivovat. Asia on esillä mediassa, nimettömissä blogeissa ja kasvonsa sille antavat rohkeat vanhemmaksi toivovat (tai jo haaveistaan luopuneet) naistenlehdissä, aamu-tv:ssä ja ajankohtaisohjelmissa. Meille, joille asia on tavalla tai toisella totta, asia ei varmaan kovinkaan monena päivänä unohdu vaan muistuttaa kipuna ja kaipuuna useammin kuin tarpeen on. Päivä herättää kieltämättä ristiriitaisia tunnelmia tänään, äitienpäivän aattona. Varsinaista lohtua siihen, että huomenna me lapsettomat emme juhli, tämä tuskin tuo.
Jollei itseään sulje erämökkiin, äitienpäivän kohtaaminen tavalla tai toisella on tarpeen. Erämökkikeikka ei tähän väliin onnistu, päinvastoin. Olen jälleen niin ihmisten keskellä kuin vain on mahdollista. Kohtauksia menneeltä viikolta:
"Soitan vain lapsenvahdille ja varmistan miten pienen kanssa sujuu."
Minä ajattelen: Haluaisin,että voisin joskus soittaa lapsenvahdille, vaikka tietenkin toivoisin, että tarve sellaiselle tulisi harvoin. Silloin kuitenkin, antaa lapsen hetken olla hoidossa toisella, ikävöidä hetken, sitten taas kohdata eron jälkeen.
"Äitini on vähän nurin päin kun en ole hänen luonaan äitienpäivänä."
Minä ajattelen: Minulle äitienpäivässä ei ole enää tätäkään merkitystä, jos koskaan on ollutkaan.
"Meillä on huomenna sitten tuplajuhlat kun on äitienpäivä ja lapset saavat juhlia mitalia."
Minä ajattelen: Ai.Kiva teille.
"Meilläkin jää tänä vuonna äitienpäivä viettämättä kun ollaan täällä koko päivä."
Minä ajattelen: Väliäkö sillä. Saat rakastaa lastasi joka päivä.
Minä: "Niin ja oikein ihanaa äitienpäivää!"
Toinen: "Kiitos, sa... Oletko sinä äiti?"
Minä: "En."
Toinen: "No sitten vaan hyvää viikonloppua muuten!"
Kuvitteellinen jatko...
Minä: "Minun päiväni on se edellinen, lapsettomien lauantai."
Niin, eihän tuollaista sanota ääneen. Vai sanotaanko? Ja mitä silloin odotan? "Olen pahoillani?"
Jollei itseään sulje erämökkiin, äitienpäivän kohtaaminen tavalla tai toisella on tarpeen. Erämökkikeikka ei tähän väliin onnistu, päinvastoin. Olen jälleen niin ihmisten keskellä kuin vain on mahdollista. Kohtauksia menneeltä viikolta:
"Soitan vain lapsenvahdille ja varmistan miten pienen kanssa sujuu."
Minä ajattelen: Haluaisin,että voisin joskus soittaa lapsenvahdille, vaikka tietenkin toivoisin, että tarve sellaiselle tulisi harvoin. Silloin kuitenkin, antaa lapsen hetken olla hoidossa toisella, ikävöidä hetken, sitten taas kohdata eron jälkeen.
"Äitini on vähän nurin päin kun en ole hänen luonaan äitienpäivänä."
Minä ajattelen: Minulle äitienpäivässä ei ole enää tätäkään merkitystä, jos koskaan on ollutkaan.
"Meillä on huomenna sitten tuplajuhlat kun on äitienpäivä ja lapset saavat juhlia mitalia."
Minä ajattelen: Ai.Kiva teille.
"Meilläkin jää tänä vuonna äitienpäivä viettämättä kun ollaan täällä koko päivä."
Minä ajattelen: Väliäkö sillä. Saat rakastaa lastasi joka päivä.
Minä: "Niin ja oikein ihanaa äitienpäivää!"
Toinen: "Kiitos, sa... Oletko sinä äiti?"
Minä: "En."
Toinen: "No sitten vaan hyvää viikonloppua muuten!"
Kuvitteellinen jatko...
Minä: "Minun päiväni on se edellinen, lapsettomien lauantai."
Niin, eihän tuollaista sanota ääneen. Vai sanotaanko? Ja mitä silloin odotan? "Olen pahoillani?"
Minä päätin ottaa ilon irti lapsettomien lauantaista: eilen ostin kalliit kengät ja tänään olimme syömässä hienosti. Huomenna pidän sosiaalisen median kanavat kiinni, koska en jaksa yhtään äitienpäivätoivotusta - eiväthän tyypit somessa omaa äitiään onnittele vaan toisiaan, mitä on minusta ihan älytöntä. Voimia sinulle!
ReplyDeleteLuinkin tekstisi ja en voi muuta sanoa kuin että hyvä jos löysit tavan viettää oman päiväsi!
DeleteMinäkin olisin halunnut eristää itseni (myös kaikista tosielämän kontakteista somen lisäksi) sillä sunnuntaina tuntui jotenkin ilmassa leijailevan sellainen naisten "äitiysolettama" eli 30+ nainen on joko äiti tai reppana sinkku. Joka tuutissa toivotetaan onnea ja on ties vaikka mitä tarjontaa ja hemmottelua äideille.
(Ja lienee niin, että minua vaan nyppii se, etten itse ole äiti. )
Kiitos tsemppaamisesta!
Onneksi äitienpäivä on vain kerran vuodessa :) Onhan sitten tietysti isänpäiväkin. Siihen liittyy mielestäni vielä enemmän kaupallista hysteriaa, kun isälle pitää ostaa auto ja ruohonlekkuri ja partakone ja uusi telkkari ja vaikka mitä. Vastenmielistä. Halauksia <3
ReplyDeleteAivan totta, onneksi näin vaikka ei se yksi päivä tietenkään ole "se juttu". Ja ihan oikeasti, joskus sitä itsekin miettii, että jonain päivänä minä vaan rinta rottingilla otan vastaan kaikki onnittelut ja ruusut ja halaukset, niin ylpeänä kun vaan ikinä voi olla.
DeleteVaan onhan toki niin, että juuri nyt tikari haavassa vääntyy voimakkaimmin kun kaikki ympärillä alleviivaa omaa lapsettomuutta ja ei-äitiyttä.
Minä muuten herkistyin aivan itkupussiksi viime isänpäivänä, olin vaan niin suruissani siitä, että ihanan mieheni matka isäksi kestää. Silloin elimme vielä epävarmuudessa myös sen suhteen, olisiko meidän ylipäätään mahdollista käyttää hoidoissa miehen sukusoluja. (tuosta parin viikon päästähän selvisi se, että voimme kyllä. Miehen kromosomipoikkema ei sinällään aiheuta ilmeisiä riskejä) Tuolloin varmaan jollain lailla surin kovin sitä, ettei miehestä välttämättä koskaan tule biologinen isä. Että meidän lapsemme ei saisikaan hänen piirteitään.
Halaukset myös sinulle!